”Tämä on tutkijan unelma” – Näin Orion Pharmalla keksittiin lääke eturauhassyöpään

”Olemme onnekkaassa asemassa, kun olemme saaneet seurata molekyylin matkaa ideasta valmiiksi lääkkeeksi. Tämä on tutkijan unelma”, toteavat Anu Moilanen, Vice President, Oncology Research, ja Olli Törmäkangas, Chemistry Lead, Medicinal Chemistry.

Moilanen vastaa Orion Pharman syöpätutkimuksesta, ja Törmäkangas vetää lääkeainekemian tiimiä. 

Molemmilla oli keskeinen rooli, kun yhtiö kehitti androgeenireseptorin estäjän eturauhassyövän hoitoon.

Yllättävä biologinen havainto

Kaikki alkoi 2000-luvun alussa, Moilanen kertoo.

”Tutkiessamme miessukupuolihormonien vaikutusmekanismeja teimme yllättävän havainnon, joka auttoi ymmärtämään, miksi eturauhassyöpä saattoi muuttua vastustuskykyiseksi käytössä oleville hoidoille”, hän sanoo.

”Keskeinen tekijä on androgeenireseptori, joka välittää miessukuhormonien vaikutukset elimistössä. Jos reseptorien määrä kasvaa, hoidot eivät enää toimi kuten pitäisi.”

Orion Pharmalla ei tuolloin tehty syöpätutkimusta, mutta havainto kiinnosti.

”Myös muualla maailmassa tehdyt tutkimukset tukivat havaintojamme ja vahvistivat käsitystä siitä, että olimme tärkeän ilmiön jäljillä”, Moilanen sanoo.

Virallinen lääkekehitysprojekti käynnistyi vuonna 2005 – ja syöpälääkkeiden kehitystyö jatkuu Orion Pharmalla edelleen.

Oman molekyylin kehitys kannatti

Sopivaa lähtökohtamolekyyliä eturauhassyöpälääkkeen kehitystyöhön alettiin seuloa noin miljoonan virtuaalimolekyylin joukosta. 

Uniikin proteiinimallin perusteella lupaavimmat tilattiin fyysisesti tutkittavaksi. Testitulokset kulkivat kemistien ja taudin biologiaa tarkastelevien tutkijoiden välillä.

”Usein istuimme yhdessä, katselimme tuloksia ja mietimme, mitä lisätutkimuksia tarvitaan ja mitä muutoksia seuraavaksi tehdään”, Törmäkangas ja Moilanen muistelevat hedelmällistä yhteistyötä.

Yksi vaihtoehto oli optimoida jonkin jo tunnetun lääkeaineen rakennetta, mutta Orion Pharmalla päätettiin keskittyä itse löydettyihin, uniikkeihin molekyylirakenteisiin. 

Tämä tarkoitti suurempaa työmäärää ja hitaampaa edistymistä, mutta lähestymistapa kannatti: se mahdollisti sekä molekyylin ominaisuuksien pitkäjänteisen optimoinnin että ainutlaatuisen keksinnön suojaamisen omilla patenteilla.

Lopullinen lääkeainemolekyyli oli valmis loppuvuonna 2008. Sitä seuraavan vaiheen Törmäkangas muistaa erityisen intensiivisenä.

”Lääkeainetta alettiin tuottaa isompia määriä, ja tuotantoprosessia piti optimoida siihen sopivaksi”, hän sanoo.

”Samanaikaisesti tehtiin kattava toksikologisten ja turvallisuustutkimusten ohjelma, jonka tulokset dokumentoitiin huolellisesti viranomaisarviointia varten.”

Törmäkangas korostaa, että lääkekehitykseen osallistui huima määrä ihmisiä.

”Satoja ihmisiä eri tehtävissä – ja kaikkien rooli oli tärkeä”, hän sanoo.

”Tästä voi tulla jotain!”

Laboratoriosta siirryttiin kliiniseen testaukseen ihmisillä vuonna 2011. Jatkokehitykseen Orion Pharma haki rinnalleen yhteistyökumppanin.

Moilasen ja Törmäkankaan rooli pieneni, mutta yhteys lääkkeeseen säilyi.

”Jännitti ihan hirveästi, ennustavatko tekemämme mallit taudin käyttäytymistä riittävän hyvin”, Moilanen sanoo.

Syöpälääkkeitä testataan alkuvaiheen kliinisissä tutkimuksissa tyypillisesti potilailla, joilla ei ole enää muita hoitovaihtoehtoja. Näissä tutkimuksissa päähuomio on lääkkeen turvallisuudessa ja käyttäytymisessä elimistössä sekä sopivan annoksen määrittämisessä.

Ensimmäisissä ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa havainnot vastasivat sitä, mitä tutkimusryhmä oli malliensa perusteella odottanut.

”Se oli varmaan yksi koko projektin liikuttavimpia hetkiä. Tuli olo, että ehkä tästä voi oikeasti tulla jotain”, Törmäkangas kertoo.